No, yhden herkkupalan sain kuin sainkin valmiiksi jokunen viikko sitten, eli poikasen haalarit. Piti tosin lahkeita pidentää elokuun alussa, ja muutenkin vähän muuttaa suunnitelmaa, kun eivät nämä ihan kesäksi valmistuneetkaan. Talvella niitä toisaalta vasta tarvitaankin, että sikäli ihan hyvä viivästys (ja lähes yhtä hyvä selitys).
Tässä jonkinlainen kuva valmiista pöksyistä, vedän nuo vielä poikasen päälle ja räpsin kunnon syysaurinko-kuvat, niin on mitä ihailla. Oli siinä määrin ihana lanka (ruskeankukertava JitterBug), ettei siitä kehnoja pöksyjä saa tekemälläkään. Lahkeista aloitin, sukkapuikoilla 3o1n, ja sitten pyöröneuleena etu- ja takalappuun asti, ja siitä sitten henskeleiden kautta nallenappeihin. Etulappua piti auttaa virkaten vähän leveämmäksi, kun tuo mallineule veti kasaan arvioitua enemmän.
Mutta täytyy tunnustaa (ehkä liiankin avoimesti): ilun blogilapsen liivin kohtalo jäänee auki, ei nimittäin näytä kovin reippaasti tulevan valmiiksi (takakappale on, mutta eihän se enää noiin isolle tytölle mahdu). Ellen sitten tee tuluskukkaroa joululahjaksi. Aika näyttää. Pitikö hitto innostua niin kovasti siitä koukkuamisesta?!
Tuli tässä yksi pikatuotantokin valmiiksi, poikasen kaulaliina mallia "Mikkelin pikavuoro". Otetaan mukaan kuvaussession rekvisiitaksi.
Ja tuli tuossa eräänä iltana, kun kiukutti niin vietävästi ettei voinut tehdä mitään, aloitettua macbookin ihonmyötäinen body, virkkaamalla novitan halvennuslangasta. Se ainakin näyttää valmistuvan rivakasti... tai ehkä en lupaa mitään.
(... ja mieskin aina puolivuosittain (viimeksi eilen) muistaa muistuttaa siitä rakastumisen ensi huumassa aikoinaan melkein valmiiksi saamastani villapaidasta (siis hänelle). Kun tuli liian kapeet hihat, pitäis purkaa ja kutoa uusiksi 15 senttiä. Voi näitä elämän keskeneräisiä! Kolme viikkoa intohimoista neulomista ja lähes valmis villapaita - ja kolmessa vuodessa ei saa viimeisteltyä. On se. )
Kommentit